Joseph Sanchez

Joseph Sanchez syntyi pienessä köyhässä Mexicolaisessa maalaiskylässä nimeltä San Pedro. Harva uskoi, että Joseph tulisi ikinä saavuttamaan mitään elämässään, mutta Joseph ei antanut muiden ennakkoluulojen estää häntä tavoittelemasta unelmaansa. Joseph päättäväisyytensä ja kunnianhimoisuutensa ansiosta eteni nopeasti peltotyöläisestä kylän päälliköksi jo 30-vuotiaana. Josephin unelma ei kuitenkaan ollut kylän päälliköksi tuleminen. Hänen unelmansa pienestä pojasta lähtien oli aina ollut päästä Suomeen, joten eräänä rauhallisena yönä San Pedron kylässä, kun kaikki kyläläiset nukkuivat. Joseph otti itse rakentaman lauttansa ja lähti seilaamaan yli Atlantin tavoitteena Suomi. Joseph koki matkalla myrskyjä, läkähdyttävää kuumuutta päivällä ja hyytävää kylmyyttä yöllä. Hän koki nälkää ja janoa, jota länsimainen pullamössö ihminen ei voisi edes kuvitella, mutta Suomeen pääsemisen ajatus piti hänet hengissä. 3 kuukautta seilattuaan hän rantautui Kärnäisen hiekkaiselle rannalle. Suomi ei ollut ihan sellainen kuin hän oli kuvitellut. Hän oli aina kuvitellut Suomen taivaalliseksi paikaksi, jossa ihmiset ratsastivat poroilla ja söivät lunta, joka oli hattaran makuista, mutta Suomi vaikutti enemmänkin kylmemmältä versiolta paikasta, josta hän lähti, mutta Joseph oli kuitenkin tyytyväinen ollessaan takaisin kovalla maalla, jossa hait eivät jatkuvasti pyörineet hänen ympärillään. Hän käveli Tampereelle, koska kuuli, että sieltä voisi väsynyt matkalainen saada töitä. Tampereelle päästyään Joseph Sanchezin kunnianhimo ja työmoraali ei ollut hukkunut hänen tavaroidensa mukana Atlantin valtameren syvyyksiin. Hän oppi Suomen kielen nopeasti ja aloitti heti kolmessa työpaikassa. Hän toimi yöllä vartijana makkaratehtaalla, aamulla vesijumppa ohjaajana Tampereen uintikeskuksessa ja iltapäivällä Elisan liikkeessä asiakaspalvelijana. Tässä vaiheessa minä astun kuvaan. Tapasin Josephin Elisan liikkeessa ja puhelintani äärimmäisen taitavasti korjatessaan Joseph kertoi minulle tarinansa. Kyseenalaistamatta hänen uskomatonta tarinaansa ajattelin, että tässä on juuri sellainen mies, jota tarvitsemme yritykseemme väsymätön työhevonen ja tein Josephille tarjouksen. Hän oli hyvin vakuuttunut PresentDayn tulevaisuudesta ja liikeideamme toimivuudesta, joten hän otti tarjouksen vastaan. Nykyään Joseph on yrityksemme ainoa työntekijä ja hän on vastuussa yrityksemme kaikista kriittiisistä operaatioista. Hän on yrityksemme kulmakivi ja ilman häntä olisimme hukassa. Näin Joseph päätyi PresentDayn ainoaksi ja tärkeimmäksi työntekijäksi. Lopetan tämän sanoilla, joita Joseph itse käyttäisi. Adios Amigos!